Vähän on ollut hiljaiseloa tällä puolella nyt, kun itsekin alotin uuden koulun viime viikolla. Päätin, että vihdoinkin on aika kuunnella omaa sydäntä ja lähteä opiskelemaan alaa, joka on ollut haaveissa jo teinitytöstä asti. Koira harrastuksen viedessä pikkusormen lisäksi koko naisen, tulee harrastuksesta ammatti. Niinpä päätin lähteä opiskelemaan eläintenhoitajaksi, erikoistuen ja pääpaino koirissa.
Ensimmäinen harjoitteluni tuleekin olemaan kennelissä, ja olen tästä jo aivan täysin innoissani! Pääsen tekemään harkan oman rodun parissa ja oppimaan kokeneemmalta! En voisi olla tästä enemmän innoissani!
Koska arki on alkanut on myös koirien kanssa touhuilu jäänyt hieman vähemmälle. Toki edelleen lenkkeillään ja käydään agility kentällä pyörimässä, mutta ei enää päivän aikana niin useasti. Viime viikolla tiistaina käytiinkin Cecen kanssa pitkästä aikaa tekemässä kunnon rata treeni, ja tämä pieni karvapallokiituri yllätti ihan täysin ja äiti oli niin innoissaan, ettei hymystä tullut loppua illan aikana. On se vaan niin pätevä ja innostunut lajista! Vielä kun itse vaan jaksaisi panostaa niihin kontakteihin ja keppeihin enemmän, niin ehkä meidät nähtäisiin vielä joskus kisaradallakin… 😉
Keskiviikkona oli vuorossa Cecen kanssa näyttelytreenit. Päästiin treenaamaan kunnolla kehässä kulkemista, kun välillä tuppaa tulemaan turhia pyörähdyksiä, kun ei malteta mennä rauhallisesti. Hyvin huomasi liikkeissä jo Cecellä kehitystä pienen treenin jälkeen! Cece on myös jostain syystä ruvennut pelkäämään pöytää ja meneekin pöydällä helposti lukkoon. Tätä treenattiin treenien jälkeen paljon. Neiti saikin seisoa pöydällä nauttimassa herkuista. Aina pöydältä pois nostaessa kehuin hirveästi ja maassa leikittiinkin hetki. Cece selkeästi rohkaistui kerta kerran jälkeen. Ja treenin päätökseksi seisoikin jo korvat pystyssä, häntä ylhäällä odottamassa herkkuja. Nopeasti herkut naamaan ja pois pöydältä. Ja maassa odottikin BILEET!! On se vaan niin ihana kun näyttää näinkin nopeasti reagoivan. Nyt treenataan, jotta Seinäjoelle voidaan mennä hyvillä mielin.
Tällä viikolla ollaan käyty koirien kanssa juoksemassa paljon metsissä. Noistahan on kuoriutunut varsinaisia marjastajia 😀 Vähän väliä tutisee mustikka varvut, myös puolukat kelpaa. Cecen herkkua oli myös mieheni kädestä syödyt pihlajanmarjat, miun kädestä ei niitä kelpuuttanut… Mutta onhan se hyvä, että löyty yksi tälläinen ”isi juttu”, koska muuten se on ÄITI!!
Ihana käydä koirien kanssa metsässä kävelemässä, kun luonto rupeaa pukeutumaan syys asuunsa ja ilma on ihanan raikas! Toivottavasti saadaan nauttia kauniista syysilmoista vielä pitkään, eikä tule niitä sateisia ja kuraisia kelejä…