Varasin Cecelle jäsenkorjaus/hieronta ajan tälle päivälle. Sieltähän löyty jumiutunut lantio ja kireet reidet. Rintarangan ollessa yks suoratanko, joka ei liikkunut mihinkään. Ja koko koira oli ihan kiero oikealle päin… 1.5h myöhemmin lukot ja jumit oltiin availtu, sekä yhdet oksennukset siivottu (ihan normaalia kun rinta oli niin jumissa), useat röyhtäykset kuultuna lähdettiin kotia lepäilemään ja juomaan. HETI ovesta poistuessa huomasin että tää koirahan on SUORA. Monelle varmasti itsestään selvä, mutta ei meillä tämän elukan kanssa  eikä jalatkaan vispaa ja vatkaa enää joka suuntaan  havahduin tuossa pari tuntia sitten siihen että hei meillähän on hiljasta… korvan juuresta ei kuulu röyhtäilyä eikä nieleskelyä. Siis meillä ei närästä!!

Nyt sormet ja varpaat ristissä että tuo oikeesti auttoi, nyt ainakin näyttää ERITTÄIN hyvältä!!  ehkä tuosta vielä koira saadaan…  vielä viikko lepoa ja sitten ruvetaan taas pikkuhiljaa treenailemaan ja kasvattamaan lihaskuntoa. Muistakaa panostaa niin itsenne kuin myös koirien lihashuoltoon! Nyt voin kertoa kokemuksella että meillä se ainakin kannatti!!

Päivystyksessä tuli kiire saada koiraan nestettä, kun Cece meni tajuttomaksi pöydällä. Nopean nesteytyksen myötä koira tuli tajuihinsa, mutta edelleen oli vaisu ja vaan varjo itsestään. 2.5h nesteytettiin ja lääkittiin jonka jälkeen päästiin kotiin. Edelleen vaisun koiran kanssa. Lääkäriä lainatakseni “15min myöhemmin ei sinulla olisi enää ollut koiraa jota hoitaa…” eli kiire oli ja onneksi lähdin nopeasti.

Suunnitelmaksi jäi mennä sunnuntaina uudelleen nesteytykseen. Omat unet jäi hyvinkin vähäiseksi, huolen ja kaiken muun ohella.

Monta kyyneltä tuli sunnuntaina vieritettyä monen ystävän olkapäätä vasten, ja puhelin lauloi, kun käytiin läpi vaihtoehtoja ja mietittiin mitä tehdään. Tein jo päätöksen jos kotona odottaa yhtä apaattinen ja vaisu pieni kähkäh kuin lauantaina, saa se lähteä vihreämmille niityille juoksemaan.

Itkua pidätellen ja huolesta sekaisin avasin kotioven. Mitä nään edessä istuu häntää heiluttava ja syliin pyrkivä pieni Cece. Edelleen väsynyt ja kuivunut, mutta se tuli jo ovelle vastaan! Heti varmistui ajatus että ei se vielä ole valmis lähtemään. Uusi reissu tiputuksessa osoitti, että tuo pieni eläin on vahvaa tekoa 🙂 kotiin lähdettiin taas muutaman tunnin tiputuksen jälkeen, lääkkeiden ja hoito-ohjeiden kera.

Lääkkeiden ja uusien hoito-ohjeiden myötä alotetaan kuntoutuminen ja parantuminen.Kiitokset kaikille tuesta ja neuvoista!  Näillä näkymin suoli pääsi ärtymään TODELLA pahasti, niin että henki meinasi mennä, uudesta öljystä ja naudan lihasta. Suuret kiitokset jokaiselle teistä, jotka on auttaneet tässä muutaman päivän aikana, jokainen teistä on ollut kultaakin kalliimpia!!   Ootte parhautta! Tästä vielä noustaan!