Cece ❤ 1.11.2014-26.6.2018

Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun,
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

-Vuokko Laatio-

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.

Yksi niistä vaikeimmista ja hirveimmistä koiranomistajan päätöksistä osui nyt omalle kohdalleni. Äidin pieni silmäterä oli aika päästää tänään juoksemaan vehreämmille nakkimaille. Onneksi paljon yhteisiä ihania ja onnellisia muistoja säilyy aina mukana.

Cecen 6kk.n ikäisenä murtunut polvi rupesi yllättäen oireilemaan noin kuukausi takaperin aivan yllättäen, joka päiväisessä elämässä satunnaisesti. Käytiin lääkärissä ja uutiset eivät olleet hyvät, niinkuin osasinkin jo odottaa, mutta oli se silti kova isku kun vastahan juostiin agilitya ja touhuttiin paljon muutakin. Cece sai kipulääkkeen, jonka avulla pystyisi elämään normaalia rauhallista kotikoiran elämää. Takaraivossani kuitenkin kolkutti ajatus lokakuisesta suolisto-ongelmasta… Eihän Cecen suolisto kestänyt jatkuvaa kipulääkettä. Suolisto-ongelmat kasvoivat entisestään, ja ennen niin iloisesta tohottajasta hävisi se perimmäinen into ja ilo. Tiesin heti, että olen palveluksen velkaa tuolle pienelle rakkaalleni, vaikka se ei missään määrin helppoa tulisi olemaan. Nyt Cecen on hyvä olla ilman kipuja ja murheita. Cece tulee vielä takaisin kotiin muutaman viikon päästä ja pääsee palkintojensa viereen ansaitsemalleen paikalle. ❤

Olet rakas ja ainutlaatuinen! En tuu ikinä unohtamaan meijän yhteisiä hetkiä! Ikävä on kova…

Harju

Pakkasin koirat autoon ja suuntasimme kaverini kanssa harjulle lauantaina koirien ja kameran kanssa. Tarkoituksena oli saada koirista uusia edustuskuvia. Aina ei kuitenkaan kaikki mene niinkuin suunnittelee, mutta tässä nyt kuitenkin jotain mitä saatiin aikaiseksi.

Miun tyttöset
  
  

Brien mielestä kamera oli ihan tyhmä ja hän ei yhtään olisi jaksanut poseerata… Joten osa kuvistahan myös sitten on sen mukaisia… Korvat hävisi samantien ja ilme on “äitii, älä viitti… ku en mä taho!” Osittain myös tähän saattoi vaikuttaa se, että normaalisti tuohon aikaan ollaan jo kotona rauhottumassa sohvalle köllöttelemään. Joten alla seuraavaksi myös niitä epäonnistuneita otoksia…
  

Helmistä onnistuttiin sattumalta ottamaan muutama onnistunut naamakuva. Olen itse kyllä hyvin tyytyväinen. Ensimmäisessä varsinkin tiivistyy hyvin selkeästi Helmin luonne😍❤
 

Cecen kanssa sitten kuvailtiin vähän erilaisia kuvia enemmän.
  
  
  
 

Brie jätettiin suosiolla kuvaamatta, koska sen fiilis oli jotain ihan muuta kuin näyttää nätiltä… Sen sijaan meidän minimies Axel pääsi kameran eteen poseeraamaan, ja sehän suoriutui varsin mallikkaasti tehtävästään.
  

Aamulenkki

Aikainen aamun aloitus
 

Poikkeuksellisesti oltiin tänään jo kukonlaulun aikaan aamulenkillä, niin saatiin ihan kaikessa hiljaisuudessa ulkoilla ilman muita liikkujia. Käytiin sitten läheisellä rannalla vähän nuuhkimassa järventuoksuja.

Kesäloman viettoa mökeillä

Pakkasin lapsen sekä koirat autoon ja suuntasin Itä-Suomeen Saimaan äärelle isäni mökille, meidän ikkunaremonttia pakoon. Koirat nauttivat kun monen päivän helteiden jälkeen pääsivät kahlailemaan ja kivasti tuuli puhalti Saimaalta päin viilentäen muuten lämmintä ilmaa. Parasta kuitenkin näiden mielestä oli päästä juoksemaan vapaana!

Maisemista ei ainakaan voinut valittaa ja kyllähän se sääkin suosi!
  

Meidän visiitti, kuitenkin jäi lyhyeksi kun täytyi jo lähteä takaisin Keski-Suomeen hakemaan myös Samppa kyytiin ja siirtyä Länsi-Suomeen hieman erilaisiin maisemiin mökkeilemään. Länsi-Suomessa on mieheni Sampan mummun mökki, jossa on ihana iso aidattu piha ja koirat saavat juosta vapaana maalaismaisemissa peltojen ympäröimänä. Kyllä meistä kaikki nautti taas rauhasta ja hiljaisuudesta, joka tuolla maalla on. Mökin ovi pidettiin koko ajan auki ja koirat saivat juosta vapaasti ees takaisin, ulkona ja sisällä. No eipä noita paljoa sisällä näkynytkään kuin ainoastaan nukkumassa ja syömässä.

 

Täälläkään ei saatu viettää kuin yksi yö, kun täytyi jo lähteä takasin kotia kohti hoitamaan velvollisuuksia työn merkeissä. Väitän kuitenkin, että myös tuolla pikaisella pyörähdyksellä oli suuri merkitys, varsinkin noille karvaisille kavereille. Kotiin nimittäin kun päästiin niin meillä vaan nukuttiin viikko, hyvä jos pihalle pissille sain nuo raahattua. Ilmeisesti on rankkaa tuo mökkeily… Kotona odotti valmistunut ikkuna remontti ja uudet kirkkaat ikkunat. Mikä parasta ei enää sukat pyöri jalassa!

Tämmöinen pieni kesäloma reissu meillä. Neljään päivään mahtui monta sataa kilometriä autossa, monta juoksuspurttia sekä myös tietysti rentoutumista! Nautitaan näistä ihanista kesäisistä säistä kun näitä nyt vielä riittää!

Cecen kuulumisia

Cece haluaa laittaa kaikille terkkuja! Ja kertoa vähän omia kuulumisiaan… Jotku varmasti muistaa Cecen lokakuisen tiputuksen ja mahaoireilut… No saatiin maha kuntoon ja palailtiin agilityn pariin. Nyt kuitenkin kevään aikana rupes kipeytymään ranka ja koirasta tuli etukirjaimensa mallinen, eli se kulki ihan “C”nä. Jäätiin tauolle ja ei niin mieluisa ystävämme nimeltä närästys kotiutui taas iltojemme seuraksi. Energiaa ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti kaikesta huolimatta… Syötiin jo kipulääke kuurikin tuohon kipeytyneeseen rankaan ja siitähän vasta närästys paheni.

Varasin Cecelle jäsenkorjaus/hieronta ajan tälle päivälle. Sieltähän löyty jumiutunut lantio ja kireet reidet. Rintarangan ollessa yks suoratanko, joka ei liikkunut mihinkään. Ja koko koira oli ihan kiero oikealle päin… 1.5h myöhemmin lukot ja jumit oltiin availtu, sekä yhdet oksennukset siivottu (ihan normaalia kun rinta oli niin jumissa), useat röyhtäykset kuultuna lähdettiin kotia lepäilemään ja juomaan. HETI ovesta poistuessa huomasin että tää koirahan on SUORA. Monelle varmasti itsestään selvä, mutta ei meillä tämän elukan kanssa  eikä jalatkaan vispaa ja vatkaa enää joka suuntaan  havahduin tuossa pari tuntia sitten siihen että hei meillähän on hiljasta… korvan juuresta ei kuulu röyhtäilyä eikä nieleskelyä. Siis meillä ei närästä!!

Nyt sormet ja varpaat ristissä että tuo oikeesti auttoi, nyt ainakin näyttää ERITTÄIN hyvältä!!  ehkä tuosta vielä koira saadaan…  vielä viikko lepoa ja sitten ruvetaan taas pikkuhiljaa treenailemaan ja kasvattamaan lihaskuntoa. Muistakaa panostaa niin itsenne kuin myös koirien lihashuoltoon! Nyt voin kertoa kokemuksella että meillä se ainakin kannatti!!

Pienpystykorvat ry:n pääerikoisnäyttely

Yhdistyksemme järjesti ensimmäisen omansa pääerikoisnäyttelyn, kleineille ja pommeille. Ihan huikea määrä saatiin koiria mukaan!

Tuomarina meille toimi Linda Jürgens.

Brie JUK ERI2

Helmi VAK ERI1 SA PN2

Lisäksi Helmi sai tuomarilta erityismaininnan parhaista liikkeistä! Nyt miun vanha kehä kettu löyti sen show-vaihteen, mitä on tämä koko alkuvuosi etsitty.

Ihan mahtava kokemus ja paljon upeita koiria! 🙂 Tyytyväinen olen molempiin tyttöihin. On ne vaan mahtavia ja hienoja! Myös Cece pääsi turistikoirana mukaan näyttelypaikalle, ettei tarvinnut jäädä yksin kotiin pitkäksi päiväksi. Axun vielä viettäessä lomaansa hoitopaikassaan. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita ja ruveta päivittelemään näyttelykalenteria….

Karhunpentu sairastaa

Perjantai 13, iski vähän myöhässä… Pikkuhiljaa viikonlopusta selviytyneenä, uskaltaa jo nostaa pientä toivoa! Jyväskylä kv.n näyttelypäivä venyi pitkäksi, ja kotioven avattua tiesin heti, että nyt on joku hullusti.

Aina niin iloinen ja innostunut pieni kähkäh ei kuulunut, eikä näkynyt ovella vastassa. Cece löytyi makaamasta lelukorista, jossa useesti nukkuu päikkäreitä. Nyt ei kuitenkaan kaikki ollut kunnossa. Monta veriripulia ja oksennusta siivonneena, sekä monta puhelua ja viestiä, sekä jopa kevyen paniikin jälkeen, päädyttiin päivystykseen.

Päivystyksessä tuli kiire saada koiraan nestettä, kun Cece meni tajuttomaksi pöydällä. Nopean nesteytyksen myötä koira tuli tajuihinsa, mutta edelleen oli vaisu ja vaan varjo itsestään. 2.5h nesteytettiin ja lääkittiin jonka jälkeen päästiin kotiin. Edelleen vaisun koiran kanssa. Lääkäriä lainatakseni “15min myöhemmin ei sinulla olisi enää ollut koiraa jota hoitaa…” eli kiire oli ja onneksi lähdin nopeasti.

Suunnitelmaksi jäi mennä sunnuntaina uudelleen nesteytykseen. Omat unet jäi hyvinkin vähäiseksi, huolen ja kaiken muun ohella.

Monta kyyneltä tuli sunnuntaina vieritettyä monen ystävän olkapäätä vasten, ja puhelin lauloi, kun käytiin läpi vaihtoehtoja ja mietittiin mitä tehdään. Tein jo päätöksen jos kotona odottaa yhtä apaattinen ja vaisu pieni kähkäh kuin lauantaina, saa se lähteä vihreämmille niityille juoksemaan.

Itkua pidätellen ja huolesta sekaisin avasin kotioven. Mitä nään edessä istuu häntää heiluttava ja syliin pyrkivä pieni Cece. Edelleen väsynyt ja kuivunut, mutta se tuli jo ovelle vastaan! Heti varmistui ajatus että ei se vielä ole valmis lähtemään. Uusi reissu tiputuksessa osoitti, että tuo pieni eläin on vahvaa tekoa 🙂 kotiin lähdettiin taas muutaman tunnin tiputuksen jälkeen, lääkkeiden ja hoito-ohjeiden kera.

Lääkkeiden ja uusien hoito-ohjeiden myötä alotetaan kuntoutuminen ja parantuminen.Kiitokset kaikille tuesta ja neuvoista!  Näillä näkymin suoli pääsi ärtymään TODELLA pahasti, niin että henki meinasi mennä, uudesta öljystä ja naudan lihasta. Suuret kiitokset jokaiselle teistä, jotka on auttaneet tässä muutaman päivän aikana, jokainen teistä on ollut kultaakin kalliimpia!!   Ootte parhautta! Tästä vielä noustaan!

Pyhä-Häkin kansallispuistossa

Kaksi naista, kuusi koiraa, 5kk vauva, 6.5km luontopolku sekä pitkospuut uhka vai mahdollisuus? Sitä lähdettiin tänään selvittämään Pyhä-Häkin kansallispuistoon, kaverini Lauran sekä hänen kolmen corginsa kanssa. (Tämän kolmikon kuulumisia voi käydä lukemassa täältä Lalaland kennelin sivuilta)

wp-image-1962749194

Kävimme vuosi sitten kävelemässä samaisen reitin jo kertaalleen vähän pienemmällä porukalla. Porukan nuorimmat olivat nyt ensi kertaa mukana menossa. Koirat kipittivät ketterästi pitkospuilla, mutta ongelmaksi osottautui, että kahdelle puulle mahtuu vierekkäin vain kaksi. Koska aina täytyy olla se ensimmäinen ja jonon hännille ei voi jäädä, tuupittiin kavereita välillä alas pitkospuilta, suolle kävelemään.

wp-image-1798236935

Nuotiopaikalla evästauko. Kaikki pääsivät vähän juomaan ja keräämään lisä energiaa. Koirat saivat myös osansa nakeista. (vas. Axel, Cece, Brie, corgit Isla, Maya ja Eevi)

wp-image--1362003704

Koko koirajengi vasemmalta oikealle; Maya, Brie, Isla, Cece, Eevi ja Axel

wp-image--303499878wp-image-1054754510

Porukan pienin tyttäreni Stella pääsi myös mukaan reippailemaan. Äidin kyydissä on turvallista matkustaa!

wp-image-1880163039

Sää suosi, aurinko paistoi ja oli sopivan lämmin kävellä. Vastaus kysymykseen: uhka vai mahdollisuus? On selkeästi tällä porukalla mahdollisuus!! Mukava pieni päiväreissu koirien kanssa reippaillen, eihän tätä muuta enää tarvitse! 🙂

wp-image--756857720

 

Vierailulla Basnauz kennelissä

Pääsin vihdoinkin pentulaatikon reunalle nuuhkuttelemaan pentusaastetta! 😍 Ylpeä äiti Helmi esitteli innoissaan pentujansa. Pakko kyllä myöntää, että onhan sitä mammakoiraa jo pikkuhiljaa ikävä ❤

wp-image-28279822wp-image-1334691307

Helmin tytöt. Näistä pennuista voi kysellä lisää Basnauz kennelistä Maijulta.

 

Pentujen nuuhkuttelun jälkeen suunnattiin 8 kleinin, 3 grossin ja tibsun kanssa laavulle paistamaan makkaraa. Koirat saivat juosta vapaana ja ihmiset saivat nauttia nuotiolla paistetuista ruuista.

wp-image--1148799663

Oli kyllä ihana nähdä muitakin Maijun kasvatteja ja ennen kaikkea tutustua uusiin ihmisiin enemmän! 🙂 Tämmöiset päivät ovat ihania arjen keskellä olevia piristyksiä.

wp-image-1491261812

Syksyn tullessa on ihanaa kun pääsee koirien kanssa metsään lenkkeilemään ja koirat saavat peuhata vapaana. Vaikka sitten kuralammikossa läträten.

wp-image-1955990993wp-image-353935498wp-image-1034049602wp-image-1922167083

Oulu kv

Sain yllytettyä yhden kaverini lähtemään Ouluun kaks päiväiseen kansainväliseen näyttelyyn, koska olimme niin myöhään liikkeellä ilmottautumisien kanssa emme saaneet enää mistään majoitusta. Niimpä päätimme mennä telttailemaan Nallikarin leirintäalueelle. Viisi koiraa, kaks aikuista ja vauva. 20107888_10211563973432564_1463642368_o

Saavuttuamme Nallikariin pystytimme leirimme ja lähdimme käymään iltakävelyn merenrannalla.20050181_10211563814068580_152442344_oKuvassa vasemmalta oikealle. Brie, Axel, Helmi ja Cece

Lauantaina herättyämme teltasta siirryimme Äimäraution raviradan näyttelypaikalle. Kaverini Lucky mittelspitz oli kehässä ensin. Pääsin esittämään myös Luckyn. Luckyn ensimmäiset oikeat näyttelyt ja nuoriherra esiintyi hienosti. Tuomarina oli Korosec Maja. Baileydream’s Charisma JUK1 ERI SA PU4 VASERT. Hieno pieni mies!

Lucky omistajansa Tanjan kanssa

Helmin poika Juice Basnauz Charlie Brown kävi myös pyörähtämässä kehässä. AVK2 ERI. Juice oli meillä joulun alla pari viikkoa hoidossa, ja tästä nuoresta herrasta oli kuoriutunut varsinainen komistus ja mies! Niin kaunis syvän ruskean värinen tuuhea turkki! 20155611_10211593704295817_4572222238442500242_n

Brien vuoro mennä kehään. Briellä oli sama tuomari kuin Luckylla. Pieni nainen oli “hieman” innoissaan ja sen kyllä huomasi kun neidillä oli vauhti päällä. Hienosti kuitenkin jaksoi keskittyä tekemään töitäkin. Brie JUK1 ERI SA PN4.

Näyttelypäivän jälkeen lähdimme takaisin leirintä alueelle grillailemaan ja lenkittämään koiria. Onneksemme sää suosi meitä auringon paisteella, ainoana miinuksena oli erittäin kylmä tuuli.
20121023_10211575674765090_826887492_n

Nallikari osoittautui erittäin kauniiksi ja viihtyisäksi paikaksi! Tänne ihan varmasti vielä joskus tullaan uudelleenkin.

Sunnuntaina oli uusi näyttelypäivä ja uudet tuomarit. Tuomarina oli Beradze Iuza. Ensiksi oli Luckyn vuoro mennä kehään. Herrahan esiintyi vielä paremmin mitä eilen ja lähdimmekin toivomaan josko tänään olisi vielä parempi onni kuin eilen… Luckylle JUK1 ERI ja SA! Paras uros kehää jännäsimme kovasti. Lucky oli PU2 ja SERT!!! Ei voisi paremmin nuorenmiehen näyttely ura alkaa.20046726_1611807902170777_4581791482927050450_n

Seuraavaksi oli Juicen vuoro. Juice AVK1 ERI SA PU3 SERT!! Kyllä nyt Helmi äiti saa olla pojastaan ylpeä!19893959_10211583051589506_1021989128_o

Esitin myös kaverini koiran Pienenpolun Larenze

Seuraavaksi oli Brien vuoro. Brie esiintyi paljon paremmin kuin eilen. Brie JUK1 ERI SA PN2 SERT! Äidin pieni nainen oli ihan super!!

Otimme vielä kasvattajallemme yhteis kuvan Juicesta ja Briestä20196693_10211583004908339_284753832_o

Viikonloppu oli todella onnistunut ja ei olisi voinut mennä paremmin! Lopuksi vielä Brien palkinto kuvat.