Päivystyksessä tuli kiire saada koiraan nestettä, kun Cece meni tajuttomaksi pöydällä. Nopean nesteytyksen myötä koira tuli tajuihinsa, mutta edelleen oli vaisu ja vaan varjo itsestään. 2.5h nesteytettiin ja lääkittiin jonka jälkeen päästiin kotiin. Edelleen vaisun koiran kanssa. Lääkäriä lainatakseni “15min myöhemmin ei sinulla olisi enää ollut koiraa jota hoitaa…” eli kiire oli ja onneksi lähdin nopeasti.

Suunnitelmaksi jäi mennä sunnuntaina uudelleen nesteytykseen. Omat unet jäi hyvinkin vähäiseksi, huolen ja kaiken muun ohella.

Monta kyyneltä tuli sunnuntaina vieritettyä monen ystävän olkapäätä vasten, ja puhelin lauloi, kun käytiin läpi vaihtoehtoja ja mietittiin mitä tehdään. Tein jo päätöksen jos kotona odottaa yhtä apaattinen ja vaisu pieni kähkäh kuin lauantaina, saa se lähteä vihreämmille niityille juoksemaan.

Itkua pidätellen ja huolesta sekaisin avasin kotioven. Mitä nään edessä istuu häntää heiluttava ja syliin pyrkivä pieni Cece. Edelleen väsynyt ja kuivunut, mutta se tuli jo ovelle vastaan! Heti varmistui ajatus että ei se vielä ole valmis lähtemään. Uusi reissu tiputuksessa osoitti, että tuo pieni eläin on vahvaa tekoa 🙂 kotiin lähdettiin taas muutaman tunnin tiputuksen jälkeen, lääkkeiden ja hoito-ohjeiden kera.

Lääkkeiden ja uusien hoito-ohjeiden myötä alotetaan kuntoutuminen ja parantuminen.Kiitokset kaikille tuesta ja neuvoista!  Näillä näkymin suoli pääsi ärtymään TODELLA pahasti, niin että henki meinasi mennä, uudesta öljystä ja naudan lihasta. Suuret kiitokset jokaiselle teistä, jotka on auttaneet tässä muutaman päivän aikana, jokainen teistä on ollut kultaakin kalliimpia!!   Ootte parhautta! Tästä vielä noustaan!